Äikän kirjaessee

Markus Nevalainen 11B

William Shakespeare oli englantilainen näytelmäkirjailija ja runoilija, joka syntyi 1564 ja kuoli 1616, 52-vuoden ikäisenä. Hän on yksi maailman kuuluisimmista kirjailijoista. Hän on kirjoittanut lukuisia tragedioita, komedioita, sonetteja ja runoja. Shakespearea ei nähty yhtä nerokkaana ja taitavana 1600-luvulla, mutta 1800-luvulla hän sai kansalliskirjailijan aseman ja alkoi saada mainetta ympäri maailmaa. Hänen näytelmilleen ominaista ovat mm. psykologinen henkilökuvaus, draamallinen jännite ja komedian ja tragedian sekoittaminen. Kuuluisia ovat myös Shakespearen sonetit, jotka koostuvat 154 runosta ja aiheena ovat mm. rakkaus ja kuolema.

Teos Romeo ja Julia on tragedia 1590-luvulta, joka kertoo kahdesta nuoresta rakastavaisesta. Romeon ja Julian suvut ovat riidoissa, eikä heidän sukunsa hyväksy heidän liittoaan. Tarinasta löytyy paljon kuolemaa molempien sukujen puolelta. Lopussa Romeo tappaa itsensä, kun hän luulee Julian kuolleen. Kun Julia herää unestaan tekee hän itsemurhan, koska ei voi elää ilman Romeota. Näytelmän tapahtumat sijoittuvat Veronaan ja Mantovaan, Pohjois-Italiaan. Näytelmässä ollaan niin linnassa juhlissa, kadulla tappelemassa, kuin myös hautausmaalla kuolemassa.

 Päähenkilöt Romeo Montague ja Julia Capulet ovat molemmat alaikäisiä, mutta yltä päätä rakastuneita. Romeo on todella tunteellinen ja toimii niiden vallassa ja Julia on kiltti tyttö, kunnes uhmaa vanhempiensa tahtoa mennä naimisiin kreivi Parisin kanssa, joka on rikas ja Juliaa paljon vanhempi herrasmies. Julialle todella läheinen henkilö on imettäjää, joka on hoitanut Juliaa vauvasta saakka. Hänen kanssaan Julia jakaa jopa sellaisia salaisuuksia, joita hän ei äitinsä kanssa jaa. Kertomuksessa esiintyy myös molempien päähenkilöiden sukulaisia ja ystäviä, joista osa saa surmansa, kuten Tybalt, joka on Julian serkku ja Mercuito, joka on puolestaan Romeon hyvä ystävä.

Tyypillistä renessanssin aikakauden kirjallisuuden piirteitä ovat yksilön ylistäminen, ihmisyyden korostaminen ja ihmiskuvan syvempi tarkastelu. Näitä piirteitä löytyy Romeo ja Juliasta, erityisesti henkilöiden tunteiden ja ajatusten korostaminen on vahvasti esillä. Romeo ja Julia molemmat tuovat tunteensa hyvin esille esim. vertausten avulla toisilleen ja näin kuvaillaan mitä he oikeasti ajattelevat sen sijasta, että kerrottaisiin heidän vain rakastavansa toisiaan. Päähenkilöiden persoonat tulevat myös todella hyvin esiin heidän repliikeistään. Näytelmä on todella viihteellinen renessanssin kirjallisuuden tapaan kaikkine kuolemineen ja konflikteineen. Näytelmän selvä aihe on rakkaus ja teemana rakkaus, joka ei tunne rajoja. Rakkaus on ikuinen aihe kirjallisuudessa vielä nykypäivänäkin, mutta yleisesti renessanssin aikana ihannoitiin antiikin ajan myyttejä. Aiheen näytelmäänsä Shakespeare löysi runosta 1560-luvulta.

Koska Romeo ja Julia on näytelmäteksti, koostuu se vain vuorosanoista. Tyyliltään se on vaikeampaa lukea verrattuna romaaniin, sillä erillistä kertojaa ei ole, eikä henkilöitä kuvailla erikseen tekstin edetessä. Tässä näytelmässä käytetty sanasto on selkeää, mutta henkilöiden käyttämät vertaukset tuottivat minulle välillä hieman ongelmia ymmärtää niitä heti. Suuressa osassa puheita ilmaistaan asia vertauksilla, kuten ’’Jalo muotosi on vahakuva, valasi tyhjä valhe, jos tapat rakkauden johon sillä sitouduit’’ tai ’’Ja niin kuin tyhmän sotamiehen ruuti räjähtää taskuun, sinut pirstoo se minkä pitää sinua puolustaa’’.

Toinen kuuluisa Shakespearen näytelmä on Hamlet, joka on kirjoitettu arviolta vuonna 1600. Tarina kertoo Tanskan prinssistä Hamletista, jonka isä kuolee, jolloin hänen setänsä astuu valtaan. Hamlet kohtaa kuitenkin isänsä haamun, joka kertoo sedän myrkyttäneen hänet päästäkseen itse kuninkaaksi. Hamlet päättää kostaa isänsä kuoleman pitkän mietinnän jälkeen ja suunnittelee juonen setänsä eli kuninkaan pään menoksi. Tapahtumapaikkana toimii yksinkertaisesti Tanska.

Päähenkilönä toimii nuori Hamlet, joka opiskeli filosofiaa ennen kuin hän alkoi punoa kostojuoniaan. Lopulta Hamlet sekoaa, tai ainakin siltä vaikuttaa, koska hänen mielialavaihteluistaan tulee todella radikaaleja. Aluksi hän vain esitti hullua, mutta kaikki tapahtumat alkavat sekoittaa hänen päätään, kun hän ei tiedä pitäisikö hänen tappaa itsensä ja lopettaa oma kärsimyksensä vai tappaa Claudius. Claudius on Hamletin setä ja nykyinen kuningas ja Hamletin äidin uusi aviomies. Claudius esittää muille ihmisille ystävällistä ja hyväsydämistä, kun samaan aikaan hän suunnittelee miten saisi murhattua Hamletin. Kukaan muu ei siis tiedä hänen tappaneen vanhan kuninkaan, kuin itse Hamlet. Hamletin äiti Gertrud on kiltti ja hän rakastaa poikaansa. Hän on tosin helposti huijattavissa ja Hamlet on vihainen äidilleen hänen mentyä naimisiin isänsä murhaajan kanssa.

Renessanssille tyypillisiä piirteitä löytyy myös Hamletista. Tässä näytelmässä on keskitytty Hamletin epäröintiin ja hänen miettimiseen mitä hänen olisi parasta tehdä tilanteessaan. Shakespeare kuvailee Hamletin ajatuksia todella tarkasti ja Hamletin ajatuksista kiistellään edelleen mitä ne todella tarkoittivat. Hamlet on kuin kahden tulen välissä. Hänen vaistonsa tahtovat kostaa ja puolustaa itseään, mutta järjellinen ajattelu taas kumoaa Hamletin eläimelliset tunteet. Ihmisen yksilöllisyyttä on siis korostettu, mutta toisaalta Hamletin ajatuksiin voi samaan aikaan samaistua moni muukin ihminen. Näytelmästä löytyy viihteellisyyttä, kuten renessanssin aikaan kuuluu, esim. päähenkilöiden kuolemat. Aiheena Hamletissa on murha, jonka takana teemana on sekä Claudiuksen vallanhimo eli mustasukkaisuus, että Hamletin kostonhalu. Tarinan juonikuvio on haettu vanhemmasta tekstistä ja tässä tilanteessa se on peräisin Gesta Danorumista 1100-luvulta. Yleisesti Hamletin aihepiiri löytyy myös antiikin ajan näytelmistä, joita renessanssin kirjallisuus ylisti.

Hamlet on myös näytelmäteksti, kuten Romeo ja Julia, joten se koostuu vuorosanoista. Henkilöt puhuvat paljon vertauksien kautta, joka pysäyttää lukijan aina hetkeksi miettimään sen tarkoitusta, kuten Hamlet: Älä silti ole myöskään liian laimea, vaan seuraa oman harkintasi opastusta: sovita toiminta tekstiin ja teksti toimintaa, ja erityisesti varo että et ylitä luontaista kohtuullisuutta. Tällaisen tekstin tyylin käyttö on renessanssin ajan näytelmäkirjallisuudelle tyypillistä.