Sarjakuva-analyysi

Wulffmorgenthaler sarjakuvat on piirtänyt ja käsikirjoittanut kaksi tanskalaista, Mikael Wulff ja Anders Morgenthaler. Sarjakuva esiintyi ensimmäistä kertaa vuonna 2001 sarjakuvakilpailussa. Vuonna 2005 aloitti myös Wulffmorgenthaler niminen tv-sarja. Sarjakuvat koostuvat yleensä vain yhdestä kuvasta ja alhaalla on usein teksti, johon vitsi on kirjoitettu. Teoksen nimi on Wulffmorgenthaler, ja jonka on kustantanut Helsingin Sanomat vuonna 2011.

Albumi koostuu irrallisista stripeistä, mutta stripeissä esiintyy välillä samoja henkilöitä, jotka eivät kuitenkaan jatka edellistä strippiä. Useimmissa stripeissä käytetään järjetöntä huumoria, mutta joskus löytyy myös erilaisia kannanottoja, esimerkiksi raamattuun perustuen. Verta näkyy monessa stripissä ja sarjakuva on joskus raaka, tai alapäähuumorilla tehty.

Wulffmorgenthalerissa esiintyy pääasiassa aina uudet henkilöt, mutta muutamia samoja henkilöitä löytyy. Esimerkiksi Aimo Alenius on liikemies, jolla on violetti puku, siistit hiukset ja tyhmiä liikeideoita. Hän on siis toistuva henkilö albumissa. Muita toistuvia ovat kaikille tunnetut Disney-hahmot ja raamatun henkilöt, kuten Jeesus ja Aatami ja Eeva.

Miljöö vaihtuu jokaisessa stripissä toiseen, mutta silti tiettyjä toistuvuuksia on. Tapahtuma paikat on piirretty melko pelkistetysti, ja vain vitsiin oleelliset asiat on piirretty. Henkilöt esiintyvät mm. nyrkkeilykehässä, kanahäkissä tai jopa viidakossa. Tausta on usein yksivärinen tai hillitty. Esineistö koostuu usein arkipäivän tavaroista ja esineistä, eikä niitä ole liioiteltu.

Albumissa otetaan kantaa moniin puhuttuihin aiheisiin, kuten yhdessä stripissä kuvataan timanttien matkaa Afrikasta Amerikkaan, tai kun Yhdysvaltalaisessa ala-asteella kartalla näkyy vain USA. Esiin nousevat myös tylsäksi kuvattu keskituloisen arki ja esimerkiksi popmusiikin samanlaisuus, jonka esittäjänä nähdään robotti.

Kuvat on piirretty luultavasti tietokoneella, mutta lopputulos on hieman rähjäinen eikä niin viimeistelty, kuin tietokoneelta voisi olettaa. Joukko hahmoja tai muutamat hahmot kuuluvat jokaiseen kuvaan. Kuvituksessa ei ole piirretty tarkasti ympäristöä, joka rajaa keskittymisen oleellisiin seikkoihin. Kuvissa on panostettu selvästi selkeyteen ja nopeaan ymmärtämiseen. Värien käyttö on myös hillittyä ja yleensä on käytetty stereotypioihin sopivia värejä.

Viesti syntyy tekstistä tässä sarjakuvassa, eli ensin puhekuplat kertovat tilanteen, ja sitten selostusteksti selkeyttää kuvan ja puhekuplien sanoman. Yksittäisistä stripeistä johtuen teksti viittaa yleensä niihin tapahtumiin joita kuvataan, tosin sanoman ymmärtääkseen täytyy mm. kannanottokuvissa tietää, mihin tekstissä vedotaan.

Ensimmäistä kertaa Wulffmorgenthaler sarjakuvia lukiessani kiinnitin huomiota järjettömään ja usein hauskaan huumoriin. En ole ennen lukenut aikuisille tai nuorille suunnattuja sarjakuvia, joten halusin ottaa selvää olisiko minusta niiden lukijaksi. Selvisi, että tämä sarjakuva usein piristi ja sitä lukiessa tuli miettineeksi: Mistä tällaiset aiheet oikein tulevat heidän mieliinsä? Jään seuraamaan tulevaa tuotantoa.